Helena Valve: Viljelijänäkemyksiä ravinnetietokannasta ja tiedon luovuttamisesta

RSS
28.11.2019 Helena Valve
 

Tänä syksynä olen vieraillut maatiloilla poistumatta työpöydän äärestä. Tällainen tilaisuus avautui Samassa Vedessä -hankkeessa toteutettujen viljelijähaastattelujen välityksellä. Haastatteluissa ääneen pääsivät viljelijät, sekä pienissä sivurooleissa koirat, koulusta saapuvat lapset ja jopa paikalle sattunut naapuri. Vain kahvin tuoksun jouduin itse kuvittelemaan.

Haastattelujen tarkoituksena oli kartoittaa viljelijöiden näkemyksiä niin sanotusta ravinnetietokannasta ja sen rakentamisesta. Tavoitteena on selvittää, miten viljelijät suhtautuvat peltolohkokohtaisen tiedon luovuttamiseen tutkimuksen ja hallinnon käyttöön. Tietokannan suunnittelun taustaksi tarvitaan ymmärrys siitä, miten viljelijät arvioivat tiedon tuottamiseen, jakamiseen ja hyödyntämiseen liittyvät mahdollisuudet ja kompastuskivet.

Maanviljelijä joutuu päätyönsä ohella kirjaamaan ja raportoimaan eteenpäin peltoihin ja niiden käyttöön liittyvää tietoa viljelykäytännöistä ja lannoituksesta. Osa tiedoista raportoidaan eteenpäin yhdelle tai useammalle viranomaiselle, osa jää viljelijän omaan pöytälaatikkoon. Digitaalinen ravinne- tai peltotietokanta, joka kokoaisi kirjatut tiedot yhteen, voisi tukea muun muassa vesiensuojelutoimien kohdentamista ja viljelysuunnittelua.

Haastatteluja tehtiin runsaat 20

Haastattelututkimuksen vahvuus kyselytutkimukseen verrattuna on se, että viljelijöille tarjotaan mahdollisuus taustoittaa ja perustella vastauksiaan. Keskusteluun voi myös nostaa uusia ja yllättäviäkin teemoja. Hankkeessamme haastatteluja tehtiin yhteensä 22, joista 12 Varsinais-Suomessa ja 8 Pohjois-Savossa. Mukana oli sekä kasvinviljely- että kotieläintiloja. Ympäristökorvausjärjestelmän ulkopuolelle jääneitä tiloja otoksessa oli kaksi ja luomutiloja kuusi.

Pieni aineisto tarkoittaa sitä, että tulosten perusteella ei voida tehdä päätelmiä eri toimintavaihtojen kannatuksesta. Sen sijaan aineiston analyysi kertoo niistä moninaisista tavoista, joilla viljelijät ottavat kantaa siihen, miksi olisivat – tai eivät olisi – valmiita tuon tiedon luovuttamiseen yhteiseen ravinnetietokantaan.

Kielteistä ja myönteistä suhtautumista

Ne haastatellut viljelijät, jotka eivät olleet valmiita luovuttamaan lohkokohtaista kirjanpitotietoa esittivät kannalleen kolmenlaisia perusteluja:

  • Ravinnetietokanta on vaikeasti toteuttavissa ja se todennäköisesti vaatisi viljelijöiltä lisätyötä
  • Tietokantaan syötettävä tieto olisi epäluotettavaa tarkoittaen sitä, että tietokanta olisi hyödytön
  • Vaarana on, että luovutettu tieto joutuu vääriin käsiin. Viljelijä luopuisi omasta itse tuottamastaan resurssista samalla kun tila saattaisi joutua tiukemmin valvonnan alle. Myös yksityisyyden suojaan vedottiin.

Vastaavasti ne viljelijät, jotka olivat valmiita luovuttamaan kirjanpitotietoa perustelivat seuraasti:

  • Ei ole mitään syytä kieltäytyäkään. Käytäntö ei merkittävästi haittaisi tai muuttaisi mitään, joten tiedot voisi hyvin luovuttaakin.
  • Tietojen luovuttaminen voisi tukea vesiensuojelutoimien parempaa kohdentamista.
  • Tietokannan myötä tutkijoilla olisi käytettävissään nykyistä parempaa aineistoa, mikä johtaisi edelleen parempaan tutkimustietoon.
  • Syntyvästä tietokannasta voisi olla huomattavaa hyötyä lannoitus- ja viljelysuunnittelussa tilalla. Se voisi myös vähentää valvontaan liittyvien erilliskyselyjen tarvetta.

Kriittisimmissä puheenvuoroissa maatalous- ja etenkin ympäristöhallinto rajattiin tiukasti maatalouden ja myös maaseudun ulkopuolelle. Puheeseen saattoi sisältyä uhkaus, jossa pakollinen tiedonluovutus tulkittiin eräänlaiseksi sodanjulistuksesi suomalaiselle maataloudelle ja sen itsemääräämisoikeudelle.

Toisaalta muun muassa tietokannan mahdollistama tutkimus ja siihen perustuvat suositukset nähtiin tuottajien kannalta hyödyllisenä asiana. Esimerkiksi maidontuottaja Pohjois-Savosta totesi ”Varmaan… ne toimenpiteet osattas kohdentaa sitte oikeisiin paikkoihin. Jos se sitä, hyödyntäs tämmönen näin, tietopankki niin, ilman muutahan se ois hyvä. Ei tehä turhaan sitten että ihan suotta kai, täällä touhutaan mitä vaan jos ei mittään merkitystä mihinkään, mut että ilman muuta tehhään jos sillä on merkitystä.”

”et ku olis nää tarkastajat oliski niit neuvojii”

Mitä tästä näkökulmien moninaisuudesta sitten pitäisi päätellä? Viljelijät itse tunnistavat hyvin maatilojen ja ammattikuntansa kirjavuuden. Heillä oli myös ajatuksia mahdollisista ratkaisuista. Joissain puheenvuoroissa luotettiin siihen, että aika tekee tehtävänsä. Tulevaisuus on suunnitelmallisen, monipuolisesti tietoa tuottavan ja hyödyntävän maatalouden pelikenttää. Digitaalinen ravinnetietokanta voi tukea tätä kehitystä.

Haastatteluissa maataloustuotannon läpinäkyvyyden lisääminen nähtiin mahdolliseksi silloin, jos myös viranomaisvalvonnan käytännöt muuttuvat. Kuten eräs haastateltava asian ilmaisi: ”et ku olis nää tarkastajat oliski niit neuvojii”. Tällä hän viittaisi siihen, että tietojen luovuttaminen eteenpäin olisi helpompaa, jos olisi olemassa luottamus siitä, että tietoja käytetään vain luvatulla tavalla ja pikemminkin suositusten ja vuoropuhelun perustana kuin – Jani Salmisen blogia  lainatakseni – ”kyttäämistarkoituksessa”.

Helena Valve on Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) erikoistutkija. Hän on mukana Samassa vedessä -hankkeen Kohti maatalouden ympäristönsuojelun digiloikkaa ja tehokasta hallintaa -työpaketin osatutkimuksessa Yhdennetyn ravinnetietojärjestelmän oikeudelliset ja käytännölliset edellytykset.

Katso mitä muuta uutta Samassa Vedessä -hankkeessa on meneillään:

Samassa vedessä

Tee tilaus, niin blogi tulee jatkossa suoraan sähköostiisi

Tilaa blogi

 

  • Tulosta sivu
Ei kommentteja. Ole ensimmäinen kommentoija.