Maatalouden rehevöittävä fosforikuormitus ja sen vähentäminen sykefi header valkoinen

Anne-Mari Ventelä: Maaperän kasvukunnon ja ravinnekuormituksen välinen kytkös ei ole suoraviivainen

RSS
16.3.2020 Anne-Mari Ventelä
Anna-Mari Ventelä
 

Samassa vedessä -hankkeet teemat ovat juuri nyt, helmikuun lopussa 2020, ajankohtaisempia kuin koskaan. Säkylän Pyhäjärvi ei ole jäätynyt vielä ollenkaan tälle talvelle ja näyttää siltä, että lämpöä hehkuva kevätaurinko ei sitä enää tälle keväälle mahdollistakaan.

No, eihän sitä koskaan tiedä, pakkaset voivat vielä tulla. Olemme joka tapauksessa jo rikkoneet edellisen myöhäisen jäätymisen ennätyksen, joka oli 18. helmikuuta 2008. Keskimäärinhän Pyhäjärven jääpeitteinen pituus on ollut 2000-luvulla noin kuukauden lyhyempi kuin 1900-luvun viidellä viimeisellä vuosikymmenellä.

Suuret virtaamat tarkoittavat suurta ravinnekuormitusta

Helmikuinen tulva on nostanut tällä hetkellä sekä Pyhäjärven, että koko Eurajoen vesistöalueen jokien ja ojien vedenpinnan ennätyskorkeuteen. Samaa pätee varmasti moniin muihin vesistöalueisiin ympäri eteläistä Suomea. Kenellekään ei voi jäädä epäselväksi, että maaperän ja koko valuma-alueen kyky pidättää vettä on äärimmäisen tärkeä asia tämän tyyppisiin tulviin varautumisessa.

Tulvien alla vettyviltä pelloilta vesistöihin virtaava samea vesi näyttää maallikonkin silmiin rehevöittävältä ja ravinteikkaalta. Valitettavasti onkin niin, että suuret virtaamat tarkoittavat myös suurta ravinnekuormitusta vesistöihin, sillä virtaama ja kuormitus korreloivat keskenään vahvasti, vaikka valuma-alueella olisikin tehty pitkään monenlaisia vesiensuojelutoimia.

On kuitenkin äärimmäisen tärkeää ymmärtää, miten valumaveden fosfori käyttäytyy järveen päädyttyään ja siksi on hyvä, että tätä asiaa tutkitaan Samassa vedessä -hankkeessa.

Usko suorakylvöön oli suurta

Vesi- ja maaperäekologia ovat pitkään olleet koulutuksellisesti ja tutkimuksellisesti erillisiä sektoreita. Kun minä, vesiekologi, tasan 20 vuotta sitten siirryin Turun yliopistolta tutkijatohtorin pestistä Pyhäjärvi-instituuttiin Pyhäjärven suojeluohjelman projektipäälliköksi, törmäsin heti maaperäasioihin.

Silloisessa ohjelman johtoryhmässä oli jäsenenä useampikin suorakylvön innokas kannattaja. Heillä oli vankka usko siihen, että suorakylvö parantaa maan kasvukuntoa ja sitä kautta vähentää ravinnekuormitusta vesistöön.

Minut patistettiin heti ottamaan yhteyttä silloin MTT:n nuoreen ja lupaavaan tutkijaan Laura Alakukkuun, jonka kanssa synnytimmekin pikaisesti hankkeen ”Suorakylvön soveltuvuus käytännön vesiensuojelutyöhön”. Hankkeen Pyhäjärvi-instituutin julkaisusarjassa ilmestynyt loppuraportti vuodelta 2004 on edelleen ajankohtainen. Työ sai myös jatkoa muiden saman teeman hankkeiden myötä, vaikka Laura siirtyikin Helsingin yliopiston professoriksi. Yhteistyö jatkuu edelleen muun muassa Samassa Vedessä -hankkeessa.

Suorakylvö ei automaattisesti pelasta vesistöjä

Aihepiirin suuri haaste on kuitenkin se, ettei maaperän kasvukunnon ja ravinnekuormituksen välinen kytkös ole niin suoraviivainen ja selkeä kuin toivoisimme. Suorakylvö ei automaattisesti pelasta vesistöjä, sillä tietyillä maalajeilla, kaltevuuksilla ja eri tilanteissa liukoinen fosforikuormitus voikin kasvaa.

Sama pätee ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta tärkeään hiiliviljelyyn, joka kyllä kasvattaa maan kykyä sitoa vettä itseensä, mutta voi joissakin tilanteissa kasvattaa fosforikuormitusta. Ehkä, saattaa olla, tai saattaa se olla toisinkin päin – riippuu keneltä asiaa kysyy, joka tapauksessa asia tunnetaan edelleen huonosti ja siksi siitä on vaikea viestiä ja kommunikoida eteenpäin niille, joiden näitä toimia olisi toteutettava.

Tavoitteena selkeät viestit

Toivon, että pystymme Samassa vedessä -hankkeessa tuottamaan selkeitä viestejä, jotka edistävät käytännön vesiensuojelua. Mutta kieltämättä hauskana historiallisena yksityiskohtana kerrottakoon: Kun erään suorakylvöhankkeen loppuseminaarissa esiteltiin näitä ristiriitaisia tuloksia liukoisen fosforikuorituksen kasvusta tietyillä tutkituilla suorakylvöalueilla, samainen Pyhäjärven ohjausryhmän jäsen, joka oli alun perin patistanut meitä tekemään tutkimusta suorakylvön vesistövaikutuksista, nousi yleisön joukosta seisomaan ja huusi: ”Tämä on huono tutkimus ja tässä on väärät tulokset!” Hetki on edelleen yksi urani mieleenpainuvimmista.

Anne-Mari Ventelä on Pyhäjärvi-instituutin tutkimuspäällikkö. Hän on mukana Samassa vedessä -hankkeen Kohti maatalouden ympäristönsuojelun digiloikkaa ja tehokasta hallintaa -työpaketin osatutkimuksessa Maatalouden ympäristönsuojelutoimien arviointi ja tehostaminen peltolohkokohtaisen tiedon avulla.

Katso mitä muuta uutta Samassa Vedessä -hankkeessa on meneillään:

Samassa vedessä

Tee tilaus, niin blogi tulee jatkossa suoraan sähköpostiisi

Tilaa blogi

Kommentit (1 kommenttia)
Baltic Sea Action Group
18.3.2020
klo 10.15
Maan kasvukunnon hoidon, hiiliviljelyn ja fosforikuormituksen suhde tosiaan on monimutkainen. Aihetta avattu tässä blogissa, ja lisää tietoa tuotetaan Carbon Action / MULTA hankkeessa. Yhteenvetona voi todeta, että peltoviljelyn ravinnevirtojen hallinta
on monista osatekijästä muodostuva kokonaisuus, jossa yhdellä kuormitusta vähentävällä tekijällä ei ole ratkaisevaa roolia. Samalla toimenpiteellä ja sen toteuttamiskustannuksilla, on mahdollista vähentää kuormitusta paljon tai vähän, riippuen pellon ominaisuuksista
ja toimenpiteiden hienosäädöistä. Tarvitaan siis varsin kokonaisvaltaista, holistista ymmärrystä ja osaamista, eri tieteenalojen ja käytännön osaamisen yhdistämistä. https://carbonaction.org/peltojen-vesistovaikutuksien-vahentamiseen-tarvitaan-useita-menetelmia/