Maatalouden rehevöittävä fosforikuormitus ja sen vähentäminen sykefi header valkoinen

Petri Ekholm: Tarinoita Sveitsin fosforityöpajasta

RSS
27.8.2019 Petri Ekholm
Petri Ekholm
 

Fosfori löydettiin 350 vuotta sitten – ja nyt se on loppumassa. Ainakin olemme matkalla kohti tilannetta, jossa tämä välttämätön alkuaine on liian kallista, epäpuhdasta tai poliittisesti liian epävakaan maan kallioperässä. Fosforimaailmanloppuja on tosin maalailtu aiemminkin, ensimmäistä kertaa vuonna 1850.

Osallistuin heinäkuussa Zürichissä viikon kestävään kansainväliseen fosforityöpajaan, jonka aiheena oli Putting phosphorus first? How to address current and future challenges . Työpajaan osallistui yli 200 asiantuntijaa noin 30 maasta.

Osallistujien joukossa oli vanhoja tuttuja, mutta ilahduttavan paljon myös minulle tuntemattomia nuoria tutkijoita. Vuodesta 1995 kolmen vuoden välein järjestettävissä työpajoissa on alusta asti ollut mukana sekä vesi- että maaperätutkijoita, mikä parhaimmillaan edistää kokonaisvaltaisen valuma-aluenäkökulman muotoutumista.

Fosforin kierrätys keskiössä

Työpajan keskeinen teema oli fosforin kierrätys. Kierrätyksen tarvetta perusteltiin omavaraisuudella ja ympäristöhaittojen vähentämisellä. Useat esitykset käsittelivät lannan ja jätevesien fosforin jalostamista kierrätyskelpoiseksi lannoitteeksi. Pääpaino oli fosforivirroissa, maaperässä ja kasvintuotannossa. Vesien rehevöitymisongelma jäi taustalle.

Suomen kolmen hengen delegaatiosta kaksi kolmasosaa edusti Samassa vedessä -hanketta. Työpajan tieteellinen paneeli arvioi – etukäteen lähetettyjen tiivistelmien perusteella – minun ja Antti Ihon esitykset hiukan etäisiksi kokouksen pääaiheesta ja ne ohjattiin karvalakkiosastolle, eli postereiksi.

Anttia kuitenkin onnisti: peruuntumisen vuoksi hänen esityksensä nostettiin 15 minuutin puheeksi. Minun oli tyytyminen posterin esittelyyn sadan muun tutkijan tavoin.

Samassa Vedessä -hankkeen työpaketti Maatalouden fosforikuormituksen vähentäminen (TP2) keskittyy ympäristöoloihin, joissa pelloilta valuvassa vedessä on runsaasti erodoitunutta maa-ainesta ja siihen sitoutunutta fosforia. Kun maa-ainesfosforia vähennetään keventämällä peltojen muokkausta, voidaan tahattomasti lisätä leville täysin käyttökelpoisen liuenneen fosforin huuhtoutumista. Työpaketin tutkimuskysymys on, mikä nettovaikutus tällä on rehevöitymiseen

Kysymys on olennainen esimerkiksi Pohjois-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Sekä skotlantilainen että kanadalainen tutkija ottikin dilemman esiin puheessaan. Tutkimusaihe ei kuitenkaan ole relevantti kaikkialla. Kansainvälisissä kokouksissa oppii, että olosuhteet vaihtelevat suuresti: Irlannin nurmilta maa-ainesfosforia ei huuhtoudu, Australiassa fosfori voi sitoutua raudan sijasta kalsiumiin ja Englannissa huoli rehevöitymisestä kohdistuu lähinnä jokiin, ei järviin tai rannikkovesiin niinkuin meillä.

Tutkimushanke voi syntyä kahvitauon sattumana

Kannattiko kokoukseen osallistua? Vaikka monien esitysten aiheet eivät ihan kuuluneet oman tutkimuksemme keskiöön, ne olivat menetelmällisesti kiinnostavia tai antoivat uusia näkökulmia ongelmiin.

Keskusteluissa tuli ilmi, että monet osallistujat olivat kiinnostuneita fosforin eri muotojen vesistövaikutuksista. Ehkä parasta antia tieteellisissä kokouksissa ovatkin spontaanit keskustelut ekskursioilla, posterien edessä, lounailla ja iltatilaisuuksissa. Kun näkee sveitsiläisen yhden miehen orkesterin tuottavan tanssimusiikkia alppitorvella ja maitohinkeillä, saattaa jäyhä suomalainenkin jakaa ihmetystään ventovieraan kanssa, ja päätyä puhumaan – fosforista. Joskus uusi tutkimushanke voi syntyäkin kahvitauon sattumana.

Kokouksen viimeisenä päivänä kiertotalousperspektiiviä laajennettiin globaalista universaaliksi. Jos maapallolta loppuu fosfori, niin voisiko sitä tuoda avaruudesta? Kansainväliset sopimukset kieltävät Marsperän hyödyntämisen raaka-aineiden lähteenä. Avaruusmatkojen suunnittelu voi kuitenkin osaltaan edistää fosforiin liittyviä innovaatioita maapallolla, sillä matka on suunniteltava äärimmäisen tarkkaan. Kaikki mukaan otettava on hyödynnettävä ilman hävikkiä, ihan niin kuin vähiin käyvä fosforikin.

Seuraava fosforityöpaja järjestetään Skotlannissa 2022. Siihen mennessä käsityksemme rehevöittävästä fosforista lienee tarkentunut – ainakin uusien tutkimuskysymysten muodossa. Sitä ennen jään odottamaan, johtavatko Zurichin kokouksen kahvitauot uusiin hankkeisiin vai jääkö niistä vain hyvät muistot.

Petri Ekholm on Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija, joka vetää Samassa vedessä -hanketta. Hän on mukana hankkeen osatutkimuksessa Maatalouden rehevöittävä fosforikuormitus ja sen vähentäminen (TP2).

Samassa Vedessä -hanke:

Tilaa Samassa Vedessä -hankkeen blogit sähköpostiisi. Niitä ilmestyy noin puolentoista kuukauden välein.

Ei kommentteja. Ole ensimmäinen kommentoija.